Ensimmäinen lukukausi ohi Korea Universityssa | Opetuksesta ja kokeista

En voi uskoa, että ensimmäinen lukukauteni täällä Koreassa on ohi. Tämä tuntuu jotenkin niin epätodelliselta: Monet uudet kaverini ovat palanneet takaisin kotimaihinsa tai ovat viettämässä lomaa perheidensä luona. Aika kuluu todellakin nopeaan. Tämä on ollut sellaista hullunmyllyä. etten edes tajunnut, että lukukausi loppui.

     Nyt kun kerta olen lomalla, niin ajattelin, että voisin yrittää päivitellä tätä blogia ja kirjoitella Korea Universityn (KU) vaihto-opiskelijan elämään liittyvistä aiheista. Tällä kertaa olisi tarkoituksena vilkaista korealaista opetuskulttuuria, vaikkakin voin vain tarjota oman näkökulmani aiheeseen. ^^’ Olin kuullut paljon aiheesta korealaisilta kavereiltani ja muilta opiskelijoilta kotiyliopistossani. Silti tämä lukukausi oli melkoinen kulttuurishokki itselleni.

Kurssit ja opiskelu

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Add&Drop –jaksosta aikaisemmissa blogi-julkaisuissani, joten sivuutan sen käsittelyn tällä kertaa välttääkseni ylimääräistä toistoa. Puolestaan jatkan aihetta kertomalla normaalista opiskelijan arjesta, joka seuraa kurssirekisteröitymis-jaksoa.

     Varaudu siihen, että vaikka KU kerskuu, että sen tarjoamista kursseista 40% on englanninkielisiä, niin se ei tarkoita ongelmatonta opiskelua. Jotkut kavereistani joutuivat jättämään kurssin kesken, koska heidän opettajansa päätti, että kurssi opetettaisiinkin koreaksi. Useimmiten tämä päätös perustui siihen, että suurin osa opiskelijoista oli korealaisia. Ironisesti on erittäin todennäköistä, että suurin osa opiskelijoista on korealaisia, sillä vain noin 10% paikoista per kurssi on varattu vaihto-opiskelijoille. Saatan ehkä liioitella mutta suurimmassa osassa kursseista vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen paikkojen määrä oli erittäin rajoitettu. KU:lla on joitain asioita/käytäntöjä, joita sen tulisi muuttaa, että yliopisto olisi vielä parempi ympäristö kansainvälisille opiskelijoille. Vaikka itse osaan jonkin verran korean kieltä, ilmoitin hakulomakkeessa, että aion opiskella täällä Englanniksi, sillä en luota vieläkään korean taitoihini. Lisäksi suurin osa tapaamistani vaihto-opiskelijoista ei osaa ollenkaan koreaa tänne tullessaan, joten kuinka heidän pitäisi opiskella täällä, mikäli englanniksi opetettavia kursseja ei tarjota tarpeeksi.

     Pahoittelu pienestä höyryjen päästöstä. Palataanpa takaisin opiskeluun Koreassa. Ainakin KU:ssa kurssit vaihtelevat huomattavasti riippuen luennoitsijasta. Mutta yleisesti opettajat odottavat opiskelijoilta paljon. Täällä näkee opiskelijoita, jotka nukkuvat luentojen aikana sillä he ovat väsyneitä opiskeltuaan myöhään aamuyöhön. Lisäksi kotitehtäviä saattaa olla paljon: Omassa tapauksessani enemmistöön kotitehtävistäni tehtävänanto annettiin vasta juuri ennen kokeita. Tästä syystä sanoisin, että toisinaan työmäärä ei ole yhtä tasaisesti jaettu pitkin kurssia niin kuin Suomessa. Yleensä, ainakin omassa yliopistossani, tulevista kotitehtävistä, tarkemmasta ohjeistuksesta ja aikatauluista ilmoitetaan heti kurssin alussa. Täällä kotitehtävät saatetaan mainita kurssin opetussuunnitelmassa mutta tarkempi ohjeistus ja aikataulut annetaan vasta huomattavasti myöhemmin. Tai siis näin oli itseni kohdalla. Esimerkiksi yksi luennoitsijoistani antoi tehtäväksi kahdeksan sivun esseen noin kuukautta ennen kokeita ja sen palautus oli koeviikolla.

     Mutta loppujen lopuksi kaikki riippuu luennoitsijasta. Kaikki kurssini erosivat käytännöiltään. Korean historian kurssini perustui kurssikirjaan, jota luennoitsijamme, korealainen, luki ääneen luennoilla. Hän mainitsi kaikki kohdat, joita itse piti tärkeinä, ja nämä kohdat olivat koealue. Toisaalta toinen korealainen luennoitsija käytti omia dia-esityksiään joka luennolla. Sosiologian kurssilla amerikkalainen luennoitsija odotti, että lukisimme etukäteen ilmoitetut osiot kurssipaketista ennen luentoa, jotta voisimme keskustella päivän aiheesta.

     On siis hankala antaa yleistä näkökulmaa opetuskulttuuriin täällä, koska se näyttää riippuvan luennoitsijasta. Mutta yksi asia on varma. Opiskelijoilta odotetaan omistautumista itsenäiseen opiskeluun. Kaiken ulkoa oppiminen näyttäisi olevan se tavoite sen sijaan, että osaat hyödyntää oppimaasi tietoa.

Kokeet ja arvosanat

Toisin kuin Helsingin Yliopistolla, täällä kaikki kurssit kestävät koko lukukauden ajan. Näin ollen suurimmalla osalla kursseista näyttäisi olevan kahden kokeen käytäntö: välikoe ja loppukoe. Yleensä loppukokeella on enemmän painoa arvostelussa kuin välikokeella.

     Kokeet painottuvat yksityiskohtiin. Joten toisin kuin minä ihmiset, jotka ovat hyviä opettelemaan asioita ulkoa, pärjäävät hyvin kokeissa. Kuitenkin minulle tämä lukukausi oli yhtä tuskaa sillä olen parempi soveltamaan oppimaani tietoa kuin opettelemaan ulkoa päivämääriä historian koetta varten. Lisäksi täällä kokeen läpipääsyyn vaaditaan 60 % pisteistä. Tai näin minä olen kuullut. Vaikkakin kokeet kattavat vain osan loppuarvosanasta. Toisin kuin Suomessa, täällä lähes kaikilla kursseilla on läsnäolopakko ja läsnäolojen määrä vaikuttaa arvosanaasi. Lisäksi esseet, kotitehtävät sun muut vaikuttavat arvosanaan. Joten loppujen lopuksi on mahdollista, että loppukoe kattaa esimerkiksi vain 30 % arvosanasta.

    Olen hieman huolissani siitä, miten kotitehtävät toimivat täällä. Olen tottunut opiskeluympäristöön, missä yrittäminen on tarpeeksi. Tällä tarkoitan sitä, että aina ei tarvitse olla 100 % oikeassa, ja toisinaan osittainen vastaus on tarpeeksi kunhan pystyt osoittamaan, että olet yrittänyt parhaasi.

Pelkäsin parin kurssin kohdalla, etten välttämättä läpäisisi niitä. Mutta onnekseni pääsin läpi niistä kaikista. Näistä ei-niin-hyvin menneistä kursseista toisesta sain C:n ja toisesta A:n. En tiedä, miten onnistuin saamaan sen A:n, mutta ehkä Korean historia on paremmin muistissa kuin kuvittelin. Keskiarvosanani täällä näyttäisi olevan B, mihin olen oikein tyytyväinen ottaen huomioon, että kokeet ovat erilaisia täällä kuin Suomessa.

Nyt jatkamaan loman viettoa! ;)
xxx

PS. Monet saattavat olla eri mieltä kanssani mutta olen yrittäny antaa oman näkökulmani opiskeluun Koreassa. Yliopistot ovat erilaisia niin täällä kuin Suomessa, joten minun näkökulmani perustuu omiin kokemuksiini matematiikan ja aasian tutkimuksen opintoihini Helsingin Yliopistossa.